***
Kun kattotuolit saatiin paikoilleen, alkoi tellinkien tekeminen. Päädyimme tekemään tellingit puusta, koska laskeskelin vuokratelineiden tulevan meidän etenemistahdillamme tolkuttoman kalliiksi. Puisia tellinkejä tuki myös se tosiasia, että voimme käyttää materiaalista suuren osan varastorakennuksen runkoon, sekä muihin rakennelmiin.
Isäni tuli taas käymään pariksi päiväksi luonamme. Hän oli tehnyt ennenkin tellinkejä puusta, joten hänen kanssaan oli hyvä aloittaa projekti. Ehdimme tehdä ensimmäisen kerroksen valmiiksi ja aloitella hieman toisen kerroksen tekemistä. Sitten pidettiin nuorimman lapsemme yksivuotissyntymäpäivät (rakennustyömaalla tietenkin) ja se katkaisi prosessin hetkeksi.
Isäni lähdettyä jatkoin tellinkien rakentamista osittain yksin ja välillä puolisoni ja appeni kanssa. Työ eteni todella hitaasti; kokonaisuudessaan telineitä rakennettiin kahden viikon ajan. Jatkoin samaan aikaan myös "päivätöitäni" muotoiluprojektien parissa, joten rakentaminen alkoi olla taas ilta- ja viikonloppupainotteista. Vähitellen tellingit kuitenkin nousivat kohti korkeuksia, kolmanteen kerrokseen saakka.
Pohjanmaalla asuva ystäväni oli tulossa talkoisiin työmaallemme. Asian teki erityiseksi se, että hän on ammatiltaan kirvesmies ja maarakentaja -- pääsisimme edistämään asioita kahdella rintamalla. Alunperin oli tarkoitus tehdä hänen kanssaan vesikatto, mutta koska en ollut ehtinyt lähellekään sitä vaihetta, päätimme tehdä ensin koolauksia ja sen jälkeen kaivaa 75 metriä kunnallistekniikkalinjaa, sadevesi- ja salaojalinjoja sekä upottaa maalämmön keruupiiriä tonttimme pohjoisnurkassa sijaitsevaan peltoon. Sivuhuomatuksena mainittakoon, että uskoin vielä viikko ennen kaverini saapumista, että kattovanereille ja -huoville olisi käyttöä ja tein kaupat molemmista. Vanerit tuotiin tontillemme edellisellä viikolla ja nostettiin parissa nipussa tellinkien kolmanteen kerrokseen, koska nosturin puomi ei yltänyt korkeammalle. (Palaan tähän aiheeseen vielä jäljempänä.) Vanerit olivat 15 mm Kerto-katetta ja huovaksi valikoitui Lemminkäisen Kerabit 10+. Alussa suunnittelin Icopalin LiimaUltraa, mutta sitä ei ollut silloin mistään saatavilla. Jos olisin tiennyt miten pitkälle huopien asentaminen venyy, olisin ehkä tilannut Icopalin katteen. Toisaalta, sain Lemminkäisen materiaalit hieman halvemmalla neliöhinnalla, joten olin joka tapauksessa tyytyväinen.
Ystäväni saapui lauantaiaamuna ja pääsimme tontille joskus aamupäivän aikana. Olin varannut Cramolta seitsemän tonnin kaivinkoneen ja se oli tuotu jo edellisenä päivänä paikan päälle; emme kuitenkaan halunneet aloittaa kaivamista, koska päivä oli jo pitkällä. Kävimme siis päätykoolauksen kimppuun. Voin vain todeta, että työ sujui vikkelästi, kun ammattimies oli paikalla. Yhden (vajaan) päivän aikana saimme jo eteläpäädyn koolaukset melkein paikoilleen.
Koolauksista täytynee kertoa sen verran teknistä tietoa, että päädyimme pitkän pohtimisen jälkeen tekemään pystykoolauksen "kakkosnelosesta" yhdessä kerroksessa. Rakennesuunnittelijamme oli piirtänyt koolauksiin 200x50 mm lankut, mutta semmoinen puutavara olisi ollut melko kallista. (200 mm koolaussyvyys tulee siitä, että eristettä asennetaan 2x100 mm). Nyt teimme siis niin, että koolaus asennettiin 100 mm irti seinästä; kun ensimmäinen eristekerros ujutetaan koolauksen taakse, toinen painellaan koolausten väliin. Sen päälle tulee tuulensuojalevy, rimoitus ja lautaverhoilu.
Itse asiassa lautaverhoilu onkin perimmäinen syy koko koolauksen tekemiseen. Tämmöinen julkisivu vaatii toisen rungon taakseen, kantavan betonirungon lisäksi. Vaikka tässä tehdään tavallaan kaksi runkoa, laskin lautaverhoilun tulevan monikerroksista rappausta halvemmaksi. Lisäksi lautajulkisivusta tulee mielestämme paremmin tonttimme ympäristöön istuva. Ja syy siihen, että päätimme tehdä koolauksen kuvailemallani tavalla on se, että puumateriaalia menee puolet vähemmän ja näin betonielementtien ulkopinnan epätasaisuudet on myös helpompi oikaista, esimerkiksi verrattuna ristikoolauksen tekemiseen.
Koolausta suunnitellessani mietin monenlaisia kiinnitysvaihtoehtoja, mutta kaikki olivat toinen toistaan vaikeamman tai epävarmemman oloisia. Muistin sitten, että lapsuusaikojeni naapuri työskentelee Konepuristin-nimisessä kiinnikefirmassa. Tartuin puhelimeen ja tiedustelin hänen näkemystään asiasta. Hän suositteli kulmarautoja, joita käytetään usein tämän kaltaisissa tapauksissa. Heiltä löytyi juuri sopivia tuotteita, joten nyt talomme julkisivu sidotaan betonirunkoon Pohjois-Pohjanmaalta tulleilla kiinnikkeillä.
Seuraavana päivänä kaivinkone käynnistyi varhain aamulla. Lehtovaara oli toimittanut jo perjantaina tontillemme salaojasoraa ja hiekkaa, ja samana päivänä olin käynyt hakemassa Alanderilta myös viemäriputkia, tarkistuskaivot, salaoja- ja sadevesiputkia sekä 80 metriä 40 mm vesijohtoa. Ensimmäisenä jouduimme kaivamaan tonttimme nurkalle asennetun kaivon liittymähaaran esiin ja asentamaan sovitekappaleen. Sen jälkeen alkoi kunnallistekniikkalinjan kaivaminen -- viemäriputken ja vesijohdon upottaminen kohti taloamme. Homma eteni kohtuullista vauhtia. Sen enempää vaiheisiin pureutumatta, muutaman päivän kuluttua olimme asentaneet 75 metriä kunnallistekniikkalinjaa tarkistuskaivoineen, yhdistelmäkaivon salaoja- ja sadevesille, kyseisen kaivon purkuputken ojaan tonttimme rajalle, sadevesilinjaa kaivolta talolle (kunnes sora loppui kesken), salaojalinja talolta kaivolle ja n. 500 metriä maalämmön keruupiiriä. Sadevesilinjaa jäi jonkin verran asentamatta, edellämainitusta syystä johtuen ja maalämmön keruupiiriä n. 50 metriä. Syy tähän oli se, että kaverini täytyi lähteä "oikeisiin töihin". (Ja allekirjoittaneenkin piti vastaavasti pian palata arkeen.) Paljon kuitenkin tapahtui, suhteellisen lyhyessä ajassa. Kiitos Timppa, jos luet tätä!
Kesken jääneet maarakennustyöt kävi hoitamassa paikallinen Maahovi Oy. He upottivat myös 50 metriä maakaapelia sähkökeskukselta talollemme, ja lisäksi he ajoivat jätemaata läheiseltä puutarhalta täytteeksi kunnallistekniikkalinjan päälle. Laskua ei ole vielä kuulunut, mutta pelkään pahoin, että tämä keskenjääneiden töiden loppuun saattaminen tulee maksamaan meille enemmän kuin edellisessä kappaleessa luetellut aikaansaannokset kokonaisuudessaan... Harmi, ettei meillä ollut paria päivää lisäaikaa.
Isäni tuli taas piipahtamaan maalämpöpiirien asennuksen aikana. Hän auttoi osaltaan sekä putkien asennuksessa että klapien tekemisessä. Tontiltamme on kertynyt puuta varmasti monen vuoden tarpeiksi ja niiden osalta on vielä melkoinen klapisavotta edessä. Kun ystäväni kaivoi vielä viimeisenä päivänä maapiirin linjoja, teimme isäni kanssa samalla pohjoispäädyn koolauksia. Saimme melko paljon tehtyä -- loput tein vähitellen valmiiksi yksin, tulevien päivien aikana.
Kunnallistekniikan upottamisen jälkeen ilmat eivät varsinaisesti enää suosineet. Vettä tuli tämän tästä ja maa muuttui velliksi. Salaojat tuntuivat onneksi toimivan, koska vettä suorastaan kohisi keruukaivoon ja sieltä ojaan. Kun pääsin tellingeille tekemään koolausta, alkoi yleensä sataa, joten töitä piti tehdä hieman vetisissä tunnelmissa. Ai niin, päätykoolausten toinen tehtävä on myös tukea päätyjen kukkopuita (tai vasoja tai räystään aluspuita, mitä nimeä haluaakaan käyttää). Sen vuoksi päätyjen koolaukset piti saada valmiiksi ennen kukkojen asennusta ja katon tekemistä. Kaikki tämä vei taas yllättävän paljon aikaa. Kattovanereita päästiin asentamaan loppujen lopuksi vasta pari viikkoa edellä kerrottujen vaiheitten jälkeen.
Ennen aluskatteen asentamiseen syventymistä palaan vielä alussa mainitsemiini tellingeille nostettuihin kattovanereihin. Nämä oli siis tarkoitus nostaa (jollain keinolla) tellingeiltä kattotuolien päälle. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia: Sunnuntaiaamuna, viikko kunnallistekniikan asentamisen jälkeen, havaitsimme molempien nippujen tippuneen maahan. Tellingit olivat siististi hajalla molempien vaneripinojen kohdalta, silti pystyssä ja kunnossa muilta alueilta. Emme ole aivan varmoja mikä vahingon aiheutti. Vanerit olivat kuitenkin olleet samoilla sijoillaan jo parin viikon ajan ilman minkäänlaisia ongelmia, joten lopullinen syy jää hieman hämärän peittoon. Onneksi vauriot eivät kuitenkaan olleet niin suuria kuin ensin luulimme, ja suurin kiitollisuuden aihe on tietysti, ettei kenellekään käynyt kuinkaan. Pystyimme käyttämään noin puolet vanereista päärakennuksen kattoon ja loppujen osalta vakuutus astuu peliin.
Muitakin harminaiheita on ilmaantunut. Yksi oli kattotuolien toleranssiheitot. Esimerkiksi liitoskohtiin muodostui pahimmillaan sentin korkuinen pykälä kattotuolien yläpintaan. Semmoiset kohdat oli pakko tasata yläpaarteen molemmin puolin naulatuin laudoin, ja jossain kohti myös vähän höylää käyttäen. En ole jaksanut reklamoida asiasta -- ehkä joskus myöhemmin.
Kun vaneritilanne oli selvitelty ja uudet vanerit tilattu ja tuotu Piikkiön Rauta ja LVI:stä, soittelin muutamia puheluita ja sain käsiini TKV Kuljetus Oy:n yhteystiedot. Heillä oli juuri sopiva auto, sopivan kokoisen nosturin kanssa, eivätkä he ota erillistä siirtomaksua. Tilasin siis TKV:ltä vanerien noston kattotuolien päälle. Vanerit nostettiin kuudessa nipussa ja koko homma maksoi loppujen lopuksi vain satasen. En voi kuin suositella.
Jälleen hieman yksinkertaistaen: Vanerit naputeltiin muutamassa päivässä suurimmaksi osaksi paikoilleen; tämän jälkeen levyt piti vielä leikata päädyissä ja harjalla oikeaan mittaansa ja lyödä loput naulat. Sitten alkoi otsalautojen asennus (mihin liittyi monenlaisia vaiheita ja säätämistä) ja sen jälkeen oli vuorossa kolmiorimojen asentaminen katon päätyihin. Tässä vaiheessa olimme jo tilanneet ja hakeneet räystäs- ja päätypellit Kourukeskus Paappaselta. Alun perin oli tarkoitus tehdä päädyt ilman kolmiorimoja, mutta huomasimme pellit saatuamme, että ne olivatkin semmoista mallia joka vaatii päädyissä kolmioriman alleen. No, tämä olikin oikeastaan parempi ratkaisu, joten hyväksyimme uuden käänteen sen enempää mukisematta.
Läpivientejä katolle tuli yhteensä kuusi: Kolme eristettyä hormia, liesituulettimen ja jäteilman poistoputket sekä viemärin tuuletus. Hormitoimittajaksi valikoitui loppujen lopuksi NVI; siellä oltiin avuliaita ja toimititettiin läpivientikauluksetkin suoraan tontille. Hormit ovat täyseristettyjä, suojaetäisyys palaviin materiaaleihin 50 mm. Pari kuukautta sitten mainittu "kattoristikko-ongelma" ratkaistiin hormien osalta siten, että koko ristikkojonoa liikautettiin hieman etelään päin, jolloin suojaetäisyyttä saatiin riittävästi kaikkiin hormeihin.
Läpivientien asentamisessa oli omat haasteensa. Hormien osalta piti mm. olla tarkkana, että ontelolaattojen aukotukset olivat linjassa katolle tehtävän reiän kanssa. Yläkerran takan hormin läpivientiä piti siirtää 165 mm, yhden 30 asteen kulmalla tehtävän siirron verran. Tämä sen vuoksi, koska hormi olisi muuten puhkaissut harjan. Siirron jälkeenkin läpivienti tuli melko lähelle katon lakipistettä. Muut läpiviennit (hormien lisäksi) asensin suhteellisen kauas harjasta, näkymättömiin talon julkisivun puolelta katsottuna. Koska katemateriaalina on huopa, ja katto on suhteellisen loiva, ei tarvitse pelätä lumen läpivienteihin aiheuttamaa painetta.
Kerabit-bitumikermikatteen asentaminen alkoi kymmenen päivää sitten (iltahommina). Työ oli hidasta, koska tuuli lähenteli ajoittain kahdeksaa metriä sekunnissa. Ja välillä oli myös fyysisesti raskasta; nostin huoparullat ensin portaita myöten toiseen kerrokseen, sitten ikkunan kautta ylimmälle tellingille, sieltä kampesin ne yläpohjan päälle ja loppujen lopuksi hormin läpivientireiän kautta katolle. Rullia oli 57 kappaletta ja yksi rulla painaa 34 kiloa. Tuli siis kannettua parin päivän aikana melkein 2000 kiloa huopaa katolle. Eilen sain päätypellitkin paikoilleen ja päätyjen otsalaudat maalattua jo toiseen kertaan mustalla, läpikuultavalla puunsuoja-aineella. Enää puuttuu harjakaista. Sitä ei käytännössä tarvitsisi, mutta haluan semmoisen kuitenkin asentaa. Rännikourut tehdään jonkin ajan kuluttua paikan päällä, edelleen Kourukeskus Paappasen toimesta.
Tänään maalasin loput otsalaudat ja kaikki räystäänaluset kukkopuineen paineilmaruiskun kanssa, samalla värillä kuin eilenkin. Maaleineen yli kilon painoisen ruiskun käyttäminen oli melko raskasta, eikä työskentelyasento ollut todellakaan ergonominen. Olkapää, niska ja käsivarsi ovat maitohapoilla, mutta onneksi tämä tuli nyt tehtyä.
Seuraavia askelia ovat (jälleen jonkinlaisessa järjestyksessä): Sisätilojen siivoaminen, läpivientien merkkaaminen ontelolaattoihin, läpivientireikien tekeminen ja läpivientiputkien asentaminen, ensimmäinen eristekerros alakerran ontelolaattojen päälle, kylmävesiputket ensimmäiseen eristekerrokseen, toinen eristekerros alakertaan ja pieni eristekerros yläkertaan, lämminvesiputkien vetäminen, valujen alle tulevien sähköjen asentaminen, lattiavalujen raudoitus ja lattiavalut. Lattiavalut olisi tarkoitus tehdä vajaan kolmen viikon kuluttua, joten kiirettä pukkaa, kuten tavallista. Ikkunoita ei ole vielä tilattu eikä tarkistusmittauksia tehty, koska ikkunoiden asennus vaatii oikeastaan sen, että lattiavalut on tehty. Tämä sen vuoksi, koska lattiavalu vedetään muutamien ikkuna-aukkojen yli, eli jotkut ikkunat lähtevät suoraan lattiapinnasta ylöspäin. Valun jälkeen siis tarkistusmittaus mahdollisimman pian, sivujen koolaukset, kaikkien ikkunoiden asennuskehykset, eristeet, tuulensuojalevyt, ikkuna-asennukset, julkisivuverhoilut...
Olisi todella mukava päästä jo sisähommiin, mutta vaikuttaa siltä, että lattiavalua ja sitä edeltäviä toimenpiteitä lukuunottamatta tulen työskentelemään ulkona ainakin jouluun asti ja varmasti siitä eteenpäinkin, jos talvi ei mene aivan mahdottomaksi. Julkisivulaudatkin on jo sahattu ja höylätty Ihoden Höyläämöllä, joten nekin pitää asentaa jossain vaiheessa. Toistaiseksi laudat ovat vielä höyläämön varastossa; täytyy neuvotella kuinka pitkään he suostuvat niitä siellä pitämään.
Tonttimme reunalle pystytetyssä talotaulussa mainitaan arvioiduksi valmistumisajankohdaksi 12/2010. Tämän tavoitteen täyttämiseen on aikaa enää kaksi ja puoli kuukautta, joten alan vähitellen uskoa, että ehkä aikataulussa on virhe. Totta puhuen, olen jo puoli vuotta sitten tuumaillut, että todennäköisesti vietämme joulua uudessa kodissamme, mutta en ole enää osannut sanoa minkä vuoden joulusta on kyse. Jos pääsisin tekemään tämän jälkeen toista taloa, kaikki sujuisi varmasti paljon helpommin, ja tietysti nopeammin. Mutta ehkä tämä kuitenkin riittää meidän osaltamme. Haluamme paikan jonne juurtua.
-j-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti