Koolauksia ja räystäskourut

Olen ollut erittäin kiireinen omien työprojektieni kanssa. Nykyinen projektini kestää jopa vuodenvaihteeseen saakka, mutta jostain olisi löydettävä aikaa myös rakentamiseen. Yhtenä vaihtoehtona olemme pohtineet myös apuvoimien palkkaamista; tähän saakka kun ollaan pärjätty enimmäkseen omin voimin. Muutaman työmiehen joukolla saataisiin kuukaudessakin paljon aikaan. Mutta on tässä taas hieman rakennettukin: Sain houkuteltua ystäväni jälleen muutamaksi päiväksi auttamaan ja neuvottelin itseni samaan aikaan vapaalle projektistani.

Olin tilannut Piikkiön Rauta ja LVI:stä tontille puutavaraa jo viime viikon loppupuolella. Olen keskittänyt tavarahankintojamme viime aikoina kyseiseen yritykseen, koska heillä on kilpailukykyiset hinnat ja toimitus on kuulunut pakettiin. Ilmeisesti tonttimme on heidän ajoreittiensä varrella (selittää kuljetuksen hinnoittelun), mutta palvelu on joka tapauksessa toiminut erinomaisesti. Isoissa rautakaupoissa on paljon myyjiä, mutta kenelläkään ei ole välttämättä aikaa palvella. Piikkiön Rauta ja LVI:n Arto Elolla on aina aikaa vaihtaa muutama sananen ja kuunnella tarpeitamme. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Suomesta. Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana rautakaupassa tunnettiin myyjät ja asiakkaat nimeltä, kuulumiset vaihdettiin ja kauppoja tehtiin siinä sivussa. Piikkiön Rauta ja LVI:stä tulee hyvällä tavalla kotiseutu mieleen.

Aloittelimme tiistaiaamuna itäpuolen julkisivukoolausten parissa. Alussa meni melko paljon aikaa jo siihen, kun etsin viime syksyn jäljiltä jääneitä työkaluja. Vähitellen työskentely kuitenkin lähti käyntiin ja aurinkokin paistoi lämpimästi. Iltapäivän puolella tontillamme kävi myös vastaava mestarimme, Pekka Rönnemaa. Katselimme tilukset läpi ja tutkimme mm. lattiavalujen tilanteen. Pekan mielestä valu oli onnistunut loppujen lopuksi aivan hyvin. Alakerran lattiassa on jonkin verran hiushalkeamia, mutta ne kuuluvat tavallaan asiaan. Yläkerran valussa ei toistaiseksi ole vielä yhtään halkeamaa, mutta siellä onkin hieman selkeämmät lattiapinnat ja karkeampaa kiveä betonin joukossa.

Seuraavana päivänä jatkoimme koolausten parissa. Ilma oli edelleen aurinkoinen ja varjossa olisi ollut mukavampi työskennellä. Koolaukset valmistuivat vähitellen, mutta kuitenkin hitaammin kuin olimme ajatelleet. Tuumailimme työskennellessämme, että tavoitteellisuus on tietysti hyvä asia, mutta yleensä täytyy vain tehdä sen verran mitä ehtii ja pystyy. Edistystä kuitenkin tapahtui, mikä oli pääasia.

Katselimme työskentelyn ohessa tontin pohjoiskulman peltoaluetta, jonne upotimme viime syksynä maalämpöpumpun keruupiirin. Kaivetut urat näkyivät selvästi painuneina pellon pinnassa, mutta tilanne korjaantuu, kun pihalle ajetaan lisää maata ja nurmikoksi suunnitellut alueet jyrsitään. Päätimme saman tien kokeilla, toimiiko tontillemme vedetty viemärilinja vielä talven jälkeen. Avasimme ensimmäisen tarkistuskaivon ja siirryimme seuraavalle. Yllätys oli suuri, kun huomasimme veden nousseen tarkistuskaivon putkeen. Avasimme myös liittymäkaivon kannen ja totesimme veden nousseen siellä vielä korkeammalle. Seuraavaksi siirryimme linjaa alaspäin naapurin pellon toiselle puolelle; siellä vesi oli jo lähellä kaivon pintaa. Linjassa oli siis tukos. Soitin kaupungin tekniselle osastolle ja ilmoitin asiasta. Sieltä luvattiin lähettää miehet tutkimaan asiaa.

Olimme siirtyneet jo keskiviikkopäivän päätteeksi länsipuolelle taloa, josta jatkoimme torstaiaamuna. Sääennusteen mukaan päivän olisi pitänyt olla pilvinen, mutta puolen päivän aikaan aurinko alkoi taas paistaa täydeltä terältä. Tellingeillä oli jälleen tuskaisen kuuma ja hiki virtasi.

Iltapäivän puolella kaupungin miehet tulivat toteamaan tilanteen. Myöhemmin saman päivän aikana tulisi huuhteluauto, jolla viemärilinja avattaisiin. Oli puhetta myös viemärin kuvaamisesta, mahdollisten pahempien tukosten toteamiseksi. Kun huuhteluauto vihdoin saapui, tukos oli nopeasti avattu. Laskimme parikymmentä litraa vettä omaan viemäriimme, huuhdellaksemme tukoksen viemäriimme nostamat sotkut pois ja testataksemme linjan toimivuutta. Kaikki toimi moitteetta, joten viemäri tuli tehtyä syksyllä hyvin. Nyt ei tarvitse pelätä suurempia ongelmia seuraavienkaan talvien osalta.

Olin soitellut alkuviikosta Kourukeskus Paappaselle ja tiedustellut, josko olisimme saaneet räystäskourut tämän viikon aikana. Kiirettä tuntui pitävän jonkin peltikaton parissa, mutta koska hoitaisimme asennuksen itse, saimme sovittua että kouruauto tulisi käymään tontillamme joko tiistaina tai torstaina. Torstaina aamupäivällä puhelin soi; Kourukeskuksen kaverit olivat tulossa rullaamaan määrämittaiset kourut. Itse operaatio oli nopea: Ensin otettiin mitat, taiteltiin kourukiinnikkeet sopivaan kulmaan, prässättiin sopivan mittaiset kourut rullatavarasta ja nostettiin ne maahan puiden päälle odottelemaan asentamista.

Torstain ja perjantain välisenä yönä ennustettu sade vihdoin saapui. Turussa satoi, mutta tontille ajaessamme taivas selkiytyi. Tontillakin oli kuitenkin satanut, joten oli hyvä, että olimme peitelleet puutavaran edellisenä iltana pressun alle. Päätimme asentaa kourut saman tien, mutta huomasimme ettei paikalla ollut riittävän pitkää köyttä, jotta olisimme saaneet nostettua kourut katolle. Jouduin lähtemään kauppaan hakemaan köyttä ja toivoin, ettei sade yltyisi sillä välin.

Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin; saimme nostettua kourut katolle ja asennettua ne paikoilleen. Kiinnikkeitä oli pari kappaletta liian vähän, mutta ne voidaan lisätä vaikka syöksytorvien asentamisen yhteydessä. Tässä vaiheessa lähtöaukkojen alle laitettiin pienet "ulosheittoluiskat", jotka heittävät kouruista laskevan veden rakennuksesta poispäin. Kun kourut olivat paikoillaan, saimme hieman sadettakin ja saatoimme todeta kourujen toimivan erinomaisesti. Räystään alla oli mukava työskennellä, vaikka vettä tuli välillä enemmänkin.

Perjantain aikana saimme myös länsipuolen koolaukset suurin piirtein valmiiksi ja lähdimme tyytyväisinä saunomaan. Koolausten alle tulevat ikkunoiden asennuskehykset jäivät myöhemmin tehtäväksi, mutta yritän selviytyä niistä tulevien viikonloppujen aikana. Koolauksien kiinnitystä seinään täytyy vahvistaa lisäämällä kulmarautoja, mutta eristeiden asentaminen alkaa kuitenkin olla lähellä. Laitan eristetilauksen varmaankin tänään liikkeelle ja toivon, että toimitusaika ei ole kovin pitkä. Samalla täytyy kai tilata myös tuulensuojalevyt. Pientä päänvaivaa aiheuttaa se, olisiko eristeet syytä tilata samalla kertaa myös varastorakennukseen.

Valtavasti on tekemistä vielä jäljellä, mutta jonkinlaista edistymistä kuitenkin tapahtuu. Juhannuksen jälkeinen kuukausi tulee varmaankin vietettyä rakennustyömaalla kokonaisuudessaan, koska kesälomani sijoittuu näillä näkymin kyseiselle ajalle. Silloin pitäisi saada paljon aikaan, ja ehkä saan asioita edistettyä jo ennen lomaakin. Voi olla haaveilua, mutta olisi hienoa viettää jo seuraavaa joulua uudessa kodissa. Tai ainakin sitä seuraavaa...

-j-

Jääkauden jälkeen

Kevät tekee taas tuloaan ja on korkea aika päivittää projektitilannetta. Viime päivityksestä on vierähtänyt jo viisi kuukautta! Jotain on sentään ehtinyt tapahtua edellisen päivityksen jälkeen, mutta marraskuun puolella päätimme keskittyä hetkeksi muihin huomiota (sekä aikaa) vaativiin asioihin ja laitoimme projektin talviteloille. Nyt kevätaurinko alkaa jo sulattaa tellinkejä ja rakennusta; projektin uusi aktivoituminen lähestyy.

***

Katon tekemisen jälkeen aloimme valmistella lattiavalua. Valmisteluihin kuului mm. tarvittavien läpivientien tekeminen. Ala- ja välipohjaan tein reiät poran, timanttilaikan, rautakangen ja lekan avulla. Samoihin aikoihin yläpohjaan porattiin timantilla IV-kanavien reiät. Halusin näistä rei'istä mahdollisimman siistit, koska ontelolaatta jätetään näkyviin yläkerran kattoon. Ja koska lattiapinnaksi tulee käsitelty betoni, poraus oli parasta tehdä tässä vaiheessa, etteivät alaspäin tippuvat betonikiekot vaurioita valmista lattiapintaa. Rei'itysten jälkeen siivosimme ylimääräiset roskat pois ja aloitimme lattiastyroksien asentamisen. Alakertaan styroksia tuli kahteen kerrokseen, yläkertaan vain ohut "laakerikerros".

Kun alakerran eristeiden ensimmäinen kerros oli paikoillaan, merkitsin vesijohtojen reitit ja kaivojen paikat. Upotin suojaputket eristeeseen ja ladoimme toisen kerroksen päälle. Periaatteessa lämminvesiputket olisi voinut jättää pintakerrokseen, mutta näin kokonaisuus oli helpompi hahmottaa.

Tämän jälkeen tein eristeisiin reiät läpivientiputkille ja merkitsin seinien ääriviivat, jotta pian paikalle saapuva sähköasentajamme osaisi sijoittaa valun sisään jäävät putkitukset oikeisiin asemiin. Samalla pukkasimme vesijohdot suojaputkiin, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä jälkeenpäin. Työ oli tässä vaiheessa hyvin iltapainotteista, koska "leipätyöni" vei ajan rakentamiselta. Alkoi olla kylmäkin; elettiinhän jo loka-marraskuun taitetta. Talvi hengitti jo niskaan.

Sähköasentajamme kävi tekemässä tarvittavat putkitukset yhden päivän aikana. Tämän jälkeen aloittelimme raudoituksen asentamista. Asensimme raudat "raudoituskorppujen" päälle, sähköputkitukset jäivät sopivasti raudoitusverkkojen alle. Kun verkot olivat vihdoin paikoillaan, saapuivat Warmian kaverit asentamaan lattialämmitysputkiston. Tämä oli melko suuri edistysaskel, koska olin joutunut lykkäämään asennusta jo kuukausitolkulla eteenpäin. Lattialämmitysasennuksen jälkeen asensin viemäriputket ja lattiakaivot läpivienteihin. Samalla aloittelimme jo irrotuskaistojen kiinnittelyä ja ikkunoiden pressuttamista. Lattiavalu oli sovittu tehtäväksi jo parin päivän päästä ja alkoi tulla paniikki. Kaverini oli tulossa taas talkoisiin -- valu oli tarkoitus tehdä hänen kanssaan.

Aika meni liian tiukalle ja jouduimme siirtämään valua yhdellä päivällä. Samalla talvi alkoi tulla toden teolla. Pressuja laitettiin ikkunoihin lumisateessa, seuraaviksi päiviksi lupailtiin jo talvimyrskyä. Kaikki saatiin lopulta valmiiksi valua varten ja pääsimme väsyneinä odottelemaan seuraavaa päivää ja betoniauton saapumista.

Valupäivänä oli jo täysi talvi. Tuulta oli riittämiin ja pressut paukkuivat ikkunoissa. Sisälle oli ehtinyt tuiskuttaa jo jonkin verran lunta ennen viimeisten ikkuna-aukkojen peittämistä, eikä kaikki lumi ollut edes ehtinyt sulaa yön aikana, koska sulake oli napsahtanut pois päältä ja lämmityspuhallin ei ollut puhkunut koko yötä. Lumi kuitenkin suli betonin tieltä pois ja valu saatiin tehtyä. Yläkerran valu onnistui kaikin puolin hyvin ja lämpötilakin saatiin pysymään seuraavan yön ajan plussan puolella.

Seuraavana päivänä tehtiin alakerran valu. Olisi tietysti kannattanut odottaa ainakin yksi päivä yläkerran kuivumista, mutta kaverini täytyi lähteä jo seuraavana päivänä takaisin kotiaan kohti. Täytyi takoa, kun rauta oli kuumaa. Alakerran kanssa olikin sitten valitettavasti hieman enemmän ongelmia. Talvi oli vain tiukentanut otettaan ja tuulta oli ajoittain jopa 10 m/s. Lunta tuli jatkuvasti lisää ja alkoi olla jo vaikeuksia päästä kulkemaan tontille. Onneksi pumppuauto pääsi pihasta omin avuin.

Kun alakerran betonit oli tasoiteltu, lähdimme syömään ja hakemaan polttoöljykäyttöistä Master-puhallinta Paimion Vuokralaite Oy:sta. Kun tulimme takaisin ja aloitimme lattiapintojen hiertämisen, huomasimme että alakerran betoniseos käyttäytyi eri tavalla kuin yläkerrassa. Meille alkoi tulla kiire. Lopulta jouduimme tekemään semmoisen ratkaisun, että hiersimme ja liippasimme ainoastaan näkyviin jäävät osat -- laatoitettavat ja piiloon jäävät alueet jätimme linjurilla vedetyille pinnoille. Karultahan se nyt näyttää, mutta eipä siitä varsinaista haittaakaan syntynyt. Hiertäminen oli vain kovempi homma kuin edellisenä päivänä, käsivarret alkoivat olla kipeinä. (Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut vain ottaa joku lattiaporukka tekemään koko homma. Koska omatoimirakentaja ei saa betonia läheskään yhtä halvalla kuin rakennusliikkeet, lopullinen säästö ei ole suuren suuri.)

Alakerrassa oli myös ongelmia ikkuna-aukkojen kanssa. Toisin kuin yläkerrassa, ikkuna-aukkojen kohdalle tuleva valukerros on hyvin ohut ja pakkasen yltyessä se joutui myös kylmälle alttiiksi. Pitää tutkia tilanne tarkemmin, kunhan ilmat vielä vähän lämpenevät, mutta saattaa olla, että joudumme piikkaamaan ikkuna-aukkojen valut pois ja tekemään ne vielä uudestaan, vaikka ikkunoiden asentamisen jälkeen. Kylmässä ei olisi tietenkään kannattanut valaa, mutta silloin tuntui, että oli kiire päästä eteenpäin.

Ja lisää ongelmia: Saimme näppärän Master-lämmittimen hankittua ja kun alakerran lattia oli liipattu niiltä osin kuin mahdollista, laitoimme masterin puhaltamaan yön ajaksi. Lämpöä tuli mukavasti ja nukkumaan lähtiessämme kaikki tuntui suhteellisen lupaavalta. Kun tulin aamulla katsomaan tilannetta, huomasin kuitenkin ikäväkseni, että lämmitin oli sammunut yön aikana, poltettuaan tankin noin puolilleen. Onneksi sisällä oli myös sähköpuhallin, mutta se ei oikein tahtonut riittää pakkasen kiristyessä. Kävin vaihtamassa puhaltimen toiseen. Tämä yksilö ei sitten meinannut pysyä päällä ollenkaan. Onneksi olin hankkinut lisää sähköpuhaltimia, joten lämpöä saatiin pidettyä hieman paremmin yllä ja vältyimme totaaliselta katastrofilta.

Tässä vaiheessa pahoittelen, että kuvamateriaalia eri vaiheista on varsin niukasti, tai en nyt ainakaan tähän hätään löytänyt kuvia. Elimme niin kiireisiä aikoja, että kuvien ottaminen jäi ajatuksissa taka-alalle. Alla kuitenkin muutamia kuvia valun jälkeiseltä ajalta, kun viikon verran ylläpidetty lämmitys oltiin jo lopetettu ja projekti laitettu talviteloille.

Kävimme eilen tarkastamassa työmaan -- pitkästä aikaa. Mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut, eikä talvikaan näyttänyt tehneen pahemmin tuhojaan. Ainoastaan yhden ikkuna-aukon pressu oli hieman pettänyt, ilmeisesti viime viikonlopun myrskyissä. Lattiavalujen lopullinen kohtalo selviää, kunhan ilmat lämpiävät. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että saamme aivan hyvän lattian. Jos jotain kohtia täytyy paikkailla, ei kyse ole kuitenkaan isoista asioista.

Tontti on edelleen lumen peitossa, mutta kevätaurinko lämmittää päivä päivältä voimakkaammin. Tauko oli aivan paikallaan ja varmasti näissä olosuhteissa myös järkevä valinta. Saa nähdä, kuinka paluu rakentajan arkeen sujuu.

-j-


P.S. Monenlaisia asioita jäi kertomatta ja tekstissä useat mutkat suoristuivat turhankin reippaasti. Lukuisia ongelmia on vielä ratkottavana, mm. valusta unohtuneet termostaattien lattia-anturien putket jne. Lisäksi voisin kertoa jotain kesken jääneiden maarakennustöiden viimeistelystä. Kaikki ei mennyt aivan niin kuin olisi pitänyt, kuten vähän pelkäsinkin. Palaan asiaan ehkä tuonnempana, kunhan projekti ja blogi taas aktivoituvat.

Huomaan joka tapauksessa ymmärtäväni erästäkin rakennusprojektin läpikäynyttä pariskuntaa, jossa vaimon eläköitynyt isä hoiti päätoimisesti projektiin liittyvää reklamointia. Meillekin olisi ollut tämmöiselle "taistelijalle" jo tarvetta, monen monta kertaa.

Kaksi kuukautta isohkossa pähkinänkuoressa

Nyt on vihdoin hetki aikaa päivittää rakennuspäiväkirjaamme. Vaikka projektimme on edennyt hitaasti, pientä liikettä on kuitenkin ollut havaittavissa. Yritän kertoa tapahtumista pääpiirteittäin, kronologisessa järjestyksessä. Kuvat täydentävät kertomusta.

***

Kun kattotuolit saatiin paikoilleen, alkoi tellinkien tekeminen. Päädyimme tekemään tellingit puusta, koska laskeskelin vuokratelineiden tulevan meidän etenemistahdillamme tolkuttoman kalliiksi. Puisia tellinkejä tuki myös se tosiasia, että voimme käyttää materiaalista suuren osan varastorakennuksen runkoon, sekä muihin rakennelmiin.

Isäni tuli taas käymään pariksi päiväksi luonamme. Hän oli tehnyt ennenkin tellinkejä puusta, joten hänen kanssaan oli hyvä aloittaa projekti. Ehdimme tehdä ensimmäisen kerroksen valmiiksi ja aloitella hieman toisen kerroksen tekemistä. Sitten pidettiin nuorimman lapsemme yksivuotissyntymäpäivät (rakennustyömaalla tietenkin) ja se katkaisi prosessin hetkeksi.

Isäni lähdettyä jatkoin tellinkien rakentamista osittain yksin ja välillä puolisoni ja appeni kanssa. Työ eteni todella hitaasti; kokonaisuudessaan telineitä rakennettiin kahden viikon ajan. Jatkoin samaan aikaan myös "päivätöitäni" muotoiluprojektien parissa, joten rakentaminen alkoi olla taas ilta- ja viikonloppupainotteista. Vähitellen tellingit kuitenkin nousivat kohti korkeuksia, kolmanteen kerrokseen saakka.

Pohjanmaalla asuva ystäväni oli tulossa talkoisiin työmaallemme. Asian teki erityiseksi se, että hän on ammatiltaan kirvesmies ja maarakentaja -- pääsisimme edistämään asioita kahdella rintamalla. Alunperin oli tarkoitus tehdä hänen kanssaan vesikatto, mutta koska en ollut ehtinyt lähellekään sitä vaihetta, päätimme tehdä ensin koolauksia ja sen jälkeen kaivaa 75 metriä kunnallistekniikkalinjaa, sadevesi- ja salaojalinjoja sekä upottaa maalämmön keruupiiriä tonttimme pohjoisnurkassa sijaitsevaan peltoon. Sivuhuomatuksena mainittakoon, että uskoin vielä viikko ennen kaverini saapumista, että kattovanereille ja -huoville olisi käyttöä ja tein kaupat molemmista. Vanerit tuotiin tontillemme edellisellä viikolla ja nostettiin parissa nipussa tellinkien kolmanteen kerrokseen, koska nosturin puomi ei yltänyt korkeammalle. (Palaan tähän aiheeseen vielä jäljempänä.) Vanerit olivat 15 mm Kerto-katetta ja huovaksi valikoitui Lemminkäisen Kerabit 10+. Alussa suunnittelin Icopalin LiimaUltraa, mutta sitä ei ollut silloin mistään saatavilla. Jos olisin tiennyt miten pitkälle huopien asentaminen venyy, olisin ehkä tilannut Icopalin katteen. Toisaalta, sain Lemminkäisen materiaalit hieman halvemmalla neliöhinnalla, joten olin joka tapauksessa tyytyväinen.

Ystäväni saapui lauantaiaamuna ja pääsimme tontille joskus aamupäivän aikana. Olin varannut Cramolta seitsemän tonnin kaivinkoneen ja se oli tuotu jo edellisenä päivänä paikan päälle; emme kuitenkaan halunneet aloittaa kaivamista, koska päivä oli jo pitkällä. Kävimme siis päätykoolauksen kimppuun. Voin vain todeta, että työ sujui vikkelästi, kun ammattimies oli paikalla. Yhden (vajaan) päivän aikana saimme jo eteläpäädyn koolaukset melkein paikoilleen.

Koolauksista täytynee kertoa sen verran teknistä tietoa, että päädyimme pitkän pohtimisen jälkeen tekemään pystykoolauksen "kakkosnelosesta" yhdessä kerroksessa. Rakennesuunnittelijamme oli piirtänyt koolauksiin 200x50 mm lankut, mutta semmoinen puutavara olisi ollut melko kallista. (200 mm koolaussyvyys tulee siitä, että eristettä asennetaan 2x100 mm). Nyt teimme siis niin, että koolaus asennettiin 100 mm irti seinästä; kun ensimmäinen eristekerros ujutetaan koolauksen taakse, toinen painellaan koolausten väliin. Sen päälle tulee tuulensuojalevy, rimoitus ja lautaverhoilu.

Itse asiassa lautaverhoilu onkin perimmäinen syy koko koolauksen tekemiseen. Tämmöinen julkisivu vaatii toisen rungon taakseen, kantavan betonirungon lisäksi. Vaikka tässä tehdään tavallaan kaksi runkoa, laskin lautaverhoilun tulevan monikerroksista rappausta halvemmaksi. Lisäksi lautajulkisivusta tulee mielestämme paremmin tonttimme ympäristöön istuva. Ja syy siihen, että päätimme tehdä koolauksen kuvailemallani tavalla on se, että puumateriaalia menee puolet vähemmän ja näin betonielementtien ulkopinnan epätasaisuudet on myös helpompi oikaista, esimerkiksi verrattuna ristikoolauksen tekemiseen.

Koolausta suunnitellessani mietin monenlaisia kiinnitysvaihtoehtoja, mutta kaikki olivat toinen toistaan vaikeamman tai epävarmemman oloisia. Muistin sitten, että lapsuusaikojeni naapuri työskentelee Konepuristin-nimisessä kiinnikefirmassa. Tartuin puhelimeen ja tiedustelin hänen näkemystään asiasta. Hän suositteli kulmarautoja, joita käytetään usein tämän kaltaisissa tapauksissa. Heiltä löytyi juuri sopivia tuotteita, joten nyt talomme julkisivu sidotaan betonirunkoon Pohjois-Pohjanmaalta tulleilla kiinnikkeillä.

Seuraavana päivänä kaivinkone käynnistyi varhain aamulla. Lehtovaara oli toimittanut jo perjantaina tontillemme salaojasoraa ja hiekkaa, ja samana päivänä olin käynyt hakemassa Alanderilta myös viemäriputkia, tarkistuskaivot, salaoja- ja sadevesiputkia sekä 80 metriä 40 mm vesijohtoa. Ensimmäisenä jouduimme kaivamaan tonttimme nurkalle asennetun kaivon liittymähaaran esiin ja asentamaan sovitekappaleen. Sen jälkeen alkoi kunnallistekniikkalinjan kaivaminen -- viemäriputken ja vesijohdon upottaminen kohti taloamme. Homma eteni kohtuullista vauhtia. Sen enempää vaiheisiin pureutumatta, muutaman päivän kuluttua olimme asentaneet 75 metriä kunnallistekniikkalinjaa tarkistuskaivoineen, yhdistelmäkaivon salaoja- ja sadevesille, kyseisen kaivon purkuputken ojaan tonttimme rajalle, sadevesilinjaa kaivolta talolle (kunnes sora loppui kesken), salaojalinja talolta kaivolle ja n. 500 metriä maalämmön keruupiiriä. Sadevesilinjaa jäi jonkin verran asentamatta, edellämainitusta syystä johtuen ja maalämmön keruupiiriä n. 50 metriä. Syy tähän oli se, että kaverini täytyi lähteä "oikeisiin töihin".  (Ja allekirjoittaneenkin piti vastaavasti pian palata arkeen.) Paljon kuitenkin tapahtui, suhteellisen lyhyessä ajassa. Kiitos Timppa, jos luet tätä!

Kesken jääneet maarakennustyöt kävi hoitamassa paikallinen Maahovi Oy. He upottivat myös 50 metriä maakaapelia sähkökeskukselta talollemme, ja lisäksi he ajoivat jätemaata läheiseltä puutarhalta täytteeksi kunnallistekniikkalinjan päälle. Laskua ei ole vielä kuulunut, mutta pelkään pahoin, että tämä keskenjääneiden töiden loppuun saattaminen tulee maksamaan meille enemmän kuin edellisessä kappaleessa luetellut aikaansaannokset kokonaisuudessaan... Harmi, ettei meillä ollut paria päivää lisäaikaa.

Isäni tuli taas piipahtamaan maalämpöpiirien asennuksen aikana. Hän auttoi osaltaan sekä putkien asennuksessa että klapien tekemisessä. Tontiltamme on kertynyt puuta varmasti monen vuoden tarpeiksi ja niiden osalta on vielä melkoinen klapisavotta edessä. Kun ystäväni kaivoi vielä viimeisenä päivänä maapiirin linjoja, teimme isäni kanssa samalla pohjoispäädyn koolauksia. Saimme melko paljon tehtyä -- loput tein vähitellen valmiiksi yksin, tulevien päivien aikana.

Kunnallistekniikan upottamisen jälkeen ilmat eivät varsinaisesti enää suosineet. Vettä tuli tämän tästä ja maa muuttui velliksi. Salaojat tuntuivat onneksi toimivan, koska vettä suorastaan kohisi keruukaivoon ja sieltä ojaan. Kun pääsin tellingeille tekemään koolausta, alkoi yleensä sataa, joten töitä piti tehdä hieman vetisissä tunnelmissa. Ai niin, päätykoolausten toinen tehtävä on myös tukea päätyjen kukkopuita (tai vasoja tai räystään aluspuita, mitä nimeä haluaakaan käyttää). Sen vuoksi päätyjen koolaukset piti saada valmiiksi ennen kukkojen asennusta ja katon tekemistä. Kaikki tämä vei taas yllättävän paljon aikaa. Kattovanereita päästiin asentamaan loppujen lopuksi vasta pari viikkoa edellä kerrottujen vaiheitten jälkeen.

Ennen aluskatteen asentamiseen syventymistä palaan vielä alussa mainitsemiini tellingeille nostettuihin kattovanereihin. Nämä oli siis tarkoitus nostaa (jollain keinolla) tellingeiltä kattotuolien päälle. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia: Sunnuntaiaamuna, viikko kunnallistekniikan asentamisen jälkeen, havaitsimme molempien nippujen tippuneen maahan. Tellingit olivat siististi hajalla molempien vaneripinojen kohdalta, silti pystyssä ja kunnossa muilta alueilta. Emme ole aivan varmoja mikä vahingon aiheutti. Vanerit olivat kuitenkin olleet samoilla sijoillaan jo parin viikon ajan ilman minkäänlaisia ongelmia, joten lopullinen syy jää hieman hämärän peittoon. Onneksi vauriot eivät kuitenkaan olleet niin suuria kuin ensin luulimme, ja suurin kiitollisuuden aihe on tietysti, ettei kenellekään käynyt kuinkaan. Pystyimme käyttämään noin puolet vanereista päärakennuksen kattoon ja loppujen osalta vakuutus astuu peliin.

Muitakin harminaiheita on ilmaantunut. Yksi oli kattotuolien toleranssiheitot. Esimerkiksi liitoskohtiin muodostui pahimmillaan sentin korkuinen pykälä kattotuolien yläpintaan. Semmoiset kohdat oli pakko tasata yläpaarteen molemmin puolin naulatuin laudoin, ja jossain kohti myös vähän höylää käyttäen. En ole jaksanut reklamoida asiasta -- ehkä joskus myöhemmin.

Kun vaneritilanne oli selvitelty ja uudet vanerit tilattu ja tuotu Piikkiön Rauta ja LVI:stä, soittelin muutamia puheluita ja sain käsiini TKV Kuljetus Oy:n yhteystiedot. Heillä oli juuri sopiva auto, sopivan kokoisen nosturin kanssa, eivätkä he ota erillistä siirtomaksua. Tilasin siis TKV:ltä vanerien noston kattotuolien päälle. Vanerit nostettiin kuudessa nipussa ja koko homma maksoi loppujen lopuksi vain satasen. En voi kuin suositella.

Jälleen hieman yksinkertaistaen: Vanerit naputeltiin muutamassa päivässä suurimmaksi osaksi paikoilleen; tämän jälkeen levyt piti vielä leikata päädyissä ja harjalla oikeaan mittaansa ja lyödä loput naulat. Sitten alkoi otsalautojen asennus (mihin liittyi monenlaisia vaiheita ja säätämistä) ja sen jälkeen oli vuorossa kolmiorimojen asentaminen katon päätyihin. Tässä vaiheessa olimme jo tilanneet ja hakeneet räystäs- ja päätypellit Kourukeskus Paappaselta. Alun perin oli tarkoitus tehdä päädyt ilman kolmiorimoja, mutta huomasimme pellit saatuamme, että ne olivatkin semmoista mallia joka vaatii päädyissä kolmioriman alleen. No, tämä olikin oikeastaan parempi ratkaisu, joten hyväksyimme uuden käänteen sen enempää mukisematta.

Läpivientejä katolle tuli yhteensä kuusi: Kolme eristettyä hormia, liesituulettimen ja jäteilman poistoputket sekä viemärin tuuletus. Hormitoimittajaksi valikoitui loppujen lopuksi NVI; siellä oltiin avuliaita ja toimititettiin läpivientikauluksetkin suoraan tontille. Hormit ovat täyseristettyjä, suojaetäisyys palaviin materiaaleihin 50 mm. Pari kuukautta sitten mainittu "kattoristikko-ongelma" ratkaistiin hormien osalta siten, että koko ristikkojonoa liikautettiin hieman etelään päin, jolloin suojaetäisyyttä saatiin riittävästi kaikkiin hormeihin.

Läpivientien asentamisessa oli omat haasteensa. Hormien osalta piti mm. olla tarkkana, että ontelolaattojen aukotukset olivat linjassa katolle tehtävän reiän kanssa. Yläkerran takan hormin läpivientiä piti siirtää 165 mm, yhden 30 asteen kulmalla tehtävän siirron verran. Tämä sen vuoksi, koska hormi olisi muuten puhkaissut harjan. Siirron jälkeenkin läpivienti tuli melko lähelle katon lakipistettä. Muut läpiviennit (hormien lisäksi) asensin suhteellisen kauas harjasta, näkymättömiin talon julkisivun puolelta katsottuna. Koska katemateriaalina on huopa, ja katto on suhteellisen loiva, ei tarvitse pelätä lumen läpivienteihin aiheuttamaa painetta.

Kerabit-bitumikermikatteen asentaminen alkoi kymmenen päivää sitten (iltahommina). Työ oli hidasta, koska tuuli lähenteli ajoittain kahdeksaa metriä sekunnissa. Ja välillä oli myös fyysisesti raskasta; nostin huoparullat ensin portaita myöten toiseen kerrokseen, sitten ikkunan kautta ylimmälle tellingille, sieltä kampesin ne yläpohjan päälle ja loppujen lopuksi hormin läpivientireiän kautta katolle. Rullia oli 57 kappaletta ja yksi rulla painaa 34 kiloa. Tuli siis kannettua parin päivän aikana melkein 2000 kiloa huopaa katolle. Eilen sain päätypellitkin paikoilleen ja päätyjen otsalaudat maalattua jo toiseen kertaan mustalla, läpikuultavalla puunsuoja-aineella. Enää puuttuu harjakaista. Sitä ei käytännössä tarvitsisi, mutta haluan semmoisen kuitenkin asentaa. Rännikourut tehdään jonkin ajan kuluttua paikan päällä, edelleen Kourukeskus Paappasen toimesta.

Tänään maalasin loput otsalaudat ja kaikki räystäänaluset kukkopuineen paineilmaruiskun kanssa, samalla värillä kuin eilenkin. Maaleineen yli kilon painoisen ruiskun käyttäminen oli melko raskasta, eikä työskentelyasento ollut todellakaan ergonominen. Olkapää, niska ja käsivarsi ovat maitohapoilla, mutta onneksi tämä tuli nyt tehtyä.

Seuraavia askelia ovat (jälleen jonkinlaisessa järjestyksessä): Sisätilojen siivoaminen, läpivientien merkkaaminen ontelolaattoihin, läpivientireikien tekeminen ja läpivientiputkien asentaminen, ensimmäinen eristekerros alakerran ontelolaattojen päälle, kylmävesiputket ensimmäiseen eristekerrokseen, toinen eristekerros alakertaan ja pieni eristekerros yläkertaan, lämminvesiputkien vetäminen, valujen alle tulevien sähköjen asentaminen, lattiavalujen raudoitus ja lattiavalut. Lattiavalut olisi tarkoitus tehdä vajaan kolmen viikon kuluttua, joten kiirettä pukkaa, kuten tavallista. Ikkunoita ei ole vielä tilattu eikä tarkistusmittauksia tehty, koska ikkunoiden asennus vaatii oikeastaan sen, että lattiavalut on tehty. Tämä sen vuoksi, koska lattiavalu vedetään muutamien ikkuna-aukkojen yli, eli jotkut ikkunat lähtevät suoraan lattiapinnasta ylöspäin. Valun jälkeen siis tarkistusmittaus mahdollisimman pian, sivujen koolaukset, kaikkien ikkunoiden asennuskehykset, eristeet, tuulensuojalevyt, ikkuna-asennukset, julkisivuverhoilut...

Olisi todella mukava päästä jo sisähommiin, mutta vaikuttaa siltä, että lattiavalua ja sitä edeltäviä toimenpiteitä lukuunottamatta tulen työskentelemään ulkona ainakin jouluun asti ja varmasti siitä eteenpäinkin, jos talvi ei mene aivan mahdottomaksi. Julkisivulaudatkin on jo sahattu ja höylätty Ihoden Höyläämöllä, joten nekin pitää asentaa jossain vaiheessa. Toistaiseksi laudat ovat vielä höyläämön varastossa; täytyy neuvotella kuinka pitkään he suostuvat niitä siellä pitämään.

Tonttimme reunalle pystytetyssä talotaulussa mainitaan arvioiduksi valmistumisajankohdaksi 12/2010. Tämän tavoitteen täyttämiseen on aikaa enää kaksi ja puoli kuukautta, joten alan vähitellen uskoa, että ehkä aikataulussa on virhe. Totta puhuen, olen jo puoli vuotta sitten tuumaillut, että todennäköisesti vietämme joulua uudessa kodissamme, mutta en ole enää osannut sanoa minkä vuoden joulusta on kyse. Jos pääsisin tekemään tämän jälkeen toista taloa, kaikki sujuisi varmasti paljon helpommin, ja tietysti nopeammin. Mutta ehkä tämä kuitenkin riittää meidän osaltamme. Haluamme paikan jonne juurtua.

-j-