Maanantaipäivä oli vilkas. Aamulla oli rajojen käynti, eli määräala lohkottiin emätilasta omaksi kiinteistökseen. Lopullista pinta-alaa tontillemme jäi 6295 m2 (+/-10 m2), uusia pyykkejä iskettiin maahan neljä kappaletta. Iltapäivällä pidettiin pohjakatselmus, kaupungin rakennustarkastajan toivomuksesta. Kaikki meni odotetulla tavalla; myös koron nostamisen tarve. Päätettiin, että korkoa nostetaan 25 cm.
Mitoituksen suhteen on ollut ongelmia. Ensin talo oltiin merkitty 20 cm liian lyhyeksi ja sittemmin mittailin itsekin hutiloiden. Näiden virheiden ilmenemisen jälkeen paljastui myös mainittu korko-ongelma. Ensimmäisen mittavirheen syytä en tiedä, enkä viitsi asiaa kaupungiltakaan tiedustella. Korkovirhe ei jälkeenpäin ajateltuna johdukaan pienestä paikoituksen muutoksesta, vaan siitä, että vaaituskoneen avulla korkoja (marraskuussa) määritellyt henkilö oli ilmeisesti ajatellut tavoitekoron virheellisesti sokkelielementin yläpintaan, kun siitä olisi pitänyt siirtyä vielä 23 cm ylöspäin, lattiatasoon saakka. Mikään näistä virheistä ei ole johtanut totaaliseen katastrofiin, koska olen itse ollut hyvin perillä piirustuksista ja tarkistanut asioita aktiivisesti lumien sulettua. Mutta ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia tästä kaikesta on muodostunut. No, tätä tämä rakentaminen (kuulemma) on.
Huomenna töiden jälkeen taas tontille, mittaamaan lisäraudoituksen tarve, ja sen jälkeen rautakauppaan hakemaan kaikki tarpeellinen. Torstaina olenkin kai koko päivän rakennuksella. Siirsimme työmaakopiksi ostamani asuntovaunun myös eilen tontille, joten nyt siellä voi tarvittaessa pitää vaikka vähän sadettakin.
-j-
11.5.2010
8.5.2010
Paljon asiaa ja vähän edistystäkin
Edellisestä päivityksestä on taas aikaa. Elämän pyörä on kiihdyttänyt tahtiaan semmoisiin kierroslukuihin, että on ollut mahdotonta löytää aikaa koneen ääreen istahtamiseen - muuten kuin työn merkeissä. Nyt löysin hetken perjantai-illan hämärtyessä ja yritän purkaa tapahtunutta jokseenkin kronologisessa järjestyksessä.
Kaksi viikkoa edellisen päivityksen jälkeen lumet olivatkin yht'äkkiä sulaneet. Maa paljastui kaikkialla, myös meidän tontillamme. Sulamisvedet täyttivät ojat ja kaivot, ja tietysti talomme paikalla olevan montun. Aggregaatti piti taas kaivaa naftaliinista ja upottaa pumppu altaan syvään päähän...
Vettä oli melkoisesti, mutta vähitellen pinta alkoi vajua. Valitettavasti alta ei paljastunut kalliota, vaan tukeva kerros jäätä. Jää oli kovaa ja kerros erittäin paksu, joten montun tyhjennysprosessi törmäsi eräänlaiseen ongelmaan siinä vaiheessa, kun veden pinta laski jään yläpinnan tasolle. (Jään allakin oli valitettavasti vielä vettä, jopa suhteellisen reilusti.) Ongelma kuitenkin ratkesi, kun sain hakattua joulun alla valettujen muottien ympärille laitetut styroksit esiin, ja sitä kautta laajemman reiän jään pintaan; pumppu sujahti jään alle ja veden pinnan lasku jatkui. Vaikka vedet saatiinkin pois hetkellisesti, jäätä oli silti liikaa prosessin etenemistä ajatellen.
Noin viikon kuluttua olin taas tontilla, todetakseni että jäätä oli yhä riittämiin. Hakkasin jäätä rautakangella paloihin, jotta se sulaisi nopeammin. Sain aiemmat valut esiin - vain havaitakseni, että montun reunat olivat sortuneet niiden päälle. Ei auttanut muu kuin tarttua lapioon ja aloittaa jälleen saven lapioiminen.
Vähitellen sain valupintoja esiin ja rakennettua "suojamuureja" niiden ympärille, estämään maan valumisen uudestaan kaiken yli. Samalla pohdin anturoiden mitoitusta; lumen ja jään sulettua valujen paikoitus alkoi epäilyttää.
Olin keskustellut naapurimme sähkömiehen kanssa pihakeskuksen asentamisesta jo syksyn puolella. Nyt otin asian uudestaan puheeksi ja pyörät alkoivat pyöriä. Muutamien päivien kuluttua sain organisoitua kaapelin kaivamisen ja keskuksen asennuksen. Kaivinkone kävi samalla nykäisemässä loput, edelleen pahimmillaan yli 40 cm paksut, jäälaatat montun pohjalta pois ja putsasi viimeisenkin anturan ympäristön. Tuntui siltä, kuin asiat olisivat jo hieman edistyneet.
Koska anturamuottien tekeminen alkoi lähestyä, päätin pelata varman päälle ja tilasin mittauksen insinööritoimisto Kon-Insiltä. Tämä toimenpide maksoi itsensä varmasti moninkertaisesti takaisin: Omat mittauksemme eivät olleet aivan paikkansa pitäviä. Osasyynä voi tietysti pitää sitä, että havaitsimme samalla kaupungin mittamiesten merkinneen talomme 20 cm liian lyhyeksi, mikä on aiheuttanut heittoa omiin mitoituksiimme - suuntaan ja toiseen. Mutta suurimpana syynä mittavirheisiin pidän silti sitä, että tein mitoitusta puutteellisin välinein, kiireessä, 20 asteen pakkasessa, lumituiskussa - hakaten anturamuottien paikkoja paksuun jääkerrokseen.
No, tämän vaiheen jälkeen alkoi sitten tietysti muutamien tasoitevalujen "jatkaminen" ja lopullisten anturoiden suunnitteleminen. Tein uudet muotit seuraavan viikonlopun aikana (osittain appiukkoni avustuksella), porasin reiät vanhoihin valuihin ja väänsin niihin harjateräksestä tartuntoja uusia valuja sitomaan.
Seuraavana maanantaina tulikin jo PS-Betonin auto ja muotit täyttyivät hujauksessa. Ja jotta emme olisi päässeet tästäkään vaiheesta aivan ongelmitta, isoimman muotin alareuna nousi pumpun paineesta sen verran ylöspäin, että betonia puski reunan ali oikein toden teolla. Tässä vaiheessa ohjasin pumpun täyttämään kaikki loput muotit ja siirtymään vasta sen jälkeen takaisin tähän ongelmalapseen. Täytyy jälleen nostaa hattua PS-Betonin henkilökunnalle, sillä tämä samainen kaveri, joka oli todistamassa myös aiempaa spektaakkelia, auttoi minua taas voimiaan ja vaatteitaan säästelemättä survomaan muotin semmoiseen kuosiin, että betoni pysyi riittävästi sen sisällä. Valu onnistui loppujen lopuksi aivan hyvin.
Vapunaattona sain tontille paikallisen louhintafirman, Y & H Louhinnan, edustajan Heikki Lipposen poraamaan 36 mm reiät kalliotartuntoja varten. Poraus tehtiin käsikäyttöisellä 30 kg painavalla paineilmaporalla. Reikien syvyys oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) liki puolitoista metriä, ja reikien määrä yhteensä 44 kpl, eli jokainen voi arvata, kuinka raskaasta rupeamasta oli kyse. Poraaminen loppui vasta kahdeksan maissa, joten vapun aloitus siirtyi melko myöhään. Työ tuli kuitenkin tehtyä, ja lopputulos oli hyvä.
Kuluneella viikolla muutamat illat ovat vierähtäneet aamuyön puolelle, erinäisiä askareita tehden - sisältäen mm. 20 mm harjaterässalkojen pätkimisen oikeisiin mittoihin kalliotartuntoja varten, sekä tartuntojen "juottamisen" paikoilleen juotosbetonin avulla. Pientä puuhastelua on riittänyt, mutta voimia on löytynyt siitä ajatuksesta, että pian ei tarvitse enää tepastella montun pohjalla kuravellissä. Raudoitukset tilasin Haakilta ja nekin tulivat tontille jo toissapäivänä.
Muutamien vaiheiden yli hypättyäni pääsen jo eiliseen: Tilasin M. Alanderilta muottitarpeiksi tarvittavat kaivonrenkaat ja R. Marjamaalta kuljetuksen sekä noston. Kuljetus meinasi siirtyä kevään kiireiden johdosta jopa seuraavaan viikkoon, mutta aktiivisen soittelun ja firman henkilökunnan työmoraalin ansiosta sain renkaat kuitenkin vielä illansuussa tontille. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että renkaiden ulkohalkaisija on 96 cm ja korkeimmat muotit ovat yli 180 cm korkeita (tasoitevalujen yläpinnasta mitattuna). Kerrostalokin pysyisi näillä pystyssä.
Maanantaiksi 10.5.2010 on sovittu pohjakatselmus Kaarinan rakennustarkastajan kanssa. Koska mitoitus on hieman muuttunut, on mahdollista, että joudumme nostamaan vielä korkoa. Tämä muuttaisi suunnitelmia ainakin siltä osin, että alkuviikoksi suunniteltu valu ja keskiviikolle aikataulutettu maatäyttö pitää siirtää. Ja tietysti muotteja sekä raudoituksia pitäisi jatkaa. Mutta katsotaan millaisia päätöksiä teemme. Samana päivänä on myös rajankäynti, eli tonttimme lohkotaan ja rajapyykit isketään paikoilleen.
Lopuksi voisin mainita sen, että tapasin kuluneella viikolla Vital Finlandin myyntipäällikön, Arto Rantasen. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja se varmisti entisestään ajatuksiani eristemateriaalin valinnasta. Artolla oli myös kiinnostavia ajatuksia talomme lautaverhoilun käsittelemiseksi. Palaan siihen aiheeseen joskus myöhemmin.
-j-
Kaksi viikkoa edellisen päivityksen jälkeen lumet olivatkin yht'äkkiä sulaneet. Maa paljastui kaikkialla, myös meidän tontillamme. Sulamisvedet täyttivät ojat ja kaivot, ja tietysti talomme paikalla olevan montun. Aggregaatti piti taas kaivaa naftaliinista ja upottaa pumppu altaan syvään päähän...
Vettä oli melkoisesti, mutta vähitellen pinta alkoi vajua. Valitettavasti alta ei paljastunut kalliota, vaan tukeva kerros jäätä. Jää oli kovaa ja kerros erittäin paksu, joten montun tyhjennysprosessi törmäsi eräänlaiseen ongelmaan siinä vaiheessa, kun veden pinta laski jään yläpinnan tasolle. (Jään allakin oli valitettavasti vielä vettä, jopa suhteellisen reilusti.) Ongelma kuitenkin ratkesi, kun sain hakattua joulun alla valettujen muottien ympärille laitetut styroksit esiin, ja sitä kautta laajemman reiän jään pintaan; pumppu sujahti jään alle ja veden pinnan lasku jatkui. Vaikka vedet saatiinkin pois hetkellisesti, jäätä oli silti liikaa prosessin etenemistä ajatellen.
Noin viikon kuluttua olin taas tontilla, todetakseni että jäätä oli yhä riittämiin. Hakkasin jäätä rautakangella paloihin, jotta se sulaisi nopeammin. Sain aiemmat valut esiin - vain havaitakseni, että montun reunat olivat sortuneet niiden päälle. Ei auttanut muu kuin tarttua lapioon ja aloittaa jälleen saven lapioiminen.
Vähitellen sain valupintoja esiin ja rakennettua "suojamuureja" niiden ympärille, estämään maan valumisen uudestaan kaiken yli. Samalla pohdin anturoiden mitoitusta; lumen ja jään sulettua valujen paikoitus alkoi epäilyttää.
Olin keskustellut naapurimme sähkömiehen kanssa pihakeskuksen asentamisesta jo syksyn puolella. Nyt otin asian uudestaan puheeksi ja pyörät alkoivat pyöriä. Muutamien päivien kuluttua sain organisoitua kaapelin kaivamisen ja keskuksen asennuksen. Kaivinkone kävi samalla nykäisemässä loput, edelleen pahimmillaan yli 40 cm paksut, jäälaatat montun pohjalta pois ja putsasi viimeisenkin anturan ympäristön. Tuntui siltä, kuin asiat olisivat jo hieman edistyneet.
Koska anturamuottien tekeminen alkoi lähestyä, päätin pelata varman päälle ja tilasin mittauksen insinööritoimisto Kon-Insiltä. Tämä toimenpide maksoi itsensä varmasti moninkertaisesti takaisin: Omat mittauksemme eivät olleet aivan paikkansa pitäviä. Osasyynä voi tietysti pitää sitä, että havaitsimme samalla kaupungin mittamiesten merkinneen talomme 20 cm liian lyhyeksi, mikä on aiheuttanut heittoa omiin mitoituksiimme - suuntaan ja toiseen. Mutta suurimpana syynä mittavirheisiin pidän silti sitä, että tein mitoitusta puutteellisin välinein, kiireessä, 20 asteen pakkasessa, lumituiskussa - hakaten anturamuottien paikkoja paksuun jääkerrokseen.
No, tämän vaiheen jälkeen alkoi sitten tietysti muutamien tasoitevalujen "jatkaminen" ja lopullisten anturoiden suunnitteleminen. Tein uudet muotit seuraavan viikonlopun aikana (osittain appiukkoni avustuksella), porasin reiät vanhoihin valuihin ja väänsin niihin harjateräksestä tartuntoja uusia valuja sitomaan.
Seuraavana maanantaina tulikin jo PS-Betonin auto ja muotit täyttyivät hujauksessa. Ja jotta emme olisi päässeet tästäkään vaiheesta aivan ongelmitta, isoimman muotin alareuna nousi pumpun paineesta sen verran ylöspäin, että betonia puski reunan ali oikein toden teolla. Tässä vaiheessa ohjasin pumpun täyttämään kaikki loput muotit ja siirtymään vasta sen jälkeen takaisin tähän ongelmalapseen. Täytyy jälleen nostaa hattua PS-Betonin henkilökunnalle, sillä tämä samainen kaveri, joka oli todistamassa myös aiempaa spektaakkelia, auttoi minua taas voimiaan ja vaatteitaan säästelemättä survomaan muotin semmoiseen kuosiin, että betoni pysyi riittävästi sen sisällä. Valu onnistui loppujen lopuksi aivan hyvin.
Vapunaattona sain tontille paikallisen louhintafirman, Y & H Louhinnan, edustajan Heikki Lipposen poraamaan 36 mm reiät kalliotartuntoja varten. Poraus tehtiin käsikäyttöisellä 30 kg painavalla paineilmaporalla. Reikien syvyys oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) liki puolitoista metriä, ja reikien määrä yhteensä 44 kpl, eli jokainen voi arvata, kuinka raskaasta rupeamasta oli kyse. Poraaminen loppui vasta kahdeksan maissa, joten vapun aloitus siirtyi melko myöhään. Työ tuli kuitenkin tehtyä, ja lopputulos oli hyvä.
Kuluneella viikolla muutamat illat ovat vierähtäneet aamuyön puolelle, erinäisiä askareita tehden - sisältäen mm. 20 mm harjaterässalkojen pätkimisen oikeisiin mittoihin kalliotartuntoja varten, sekä tartuntojen "juottamisen" paikoilleen juotosbetonin avulla. Pientä puuhastelua on riittänyt, mutta voimia on löytynyt siitä ajatuksesta, että pian ei tarvitse enää tepastella montun pohjalla kuravellissä. Raudoitukset tilasin Haakilta ja nekin tulivat tontille jo toissapäivänä.
Muutamien vaiheiden yli hypättyäni pääsen jo eiliseen: Tilasin M. Alanderilta muottitarpeiksi tarvittavat kaivonrenkaat ja R. Marjamaalta kuljetuksen sekä noston. Kuljetus meinasi siirtyä kevään kiireiden johdosta jopa seuraavaan viikkoon, mutta aktiivisen soittelun ja firman henkilökunnan työmoraalin ansiosta sain renkaat kuitenkin vielä illansuussa tontille. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että renkaiden ulkohalkaisija on 96 cm ja korkeimmat muotit ovat yli 180 cm korkeita (tasoitevalujen yläpinnasta mitattuna). Kerrostalokin pysyisi näillä pystyssä.
Maanantaiksi 10.5.2010 on sovittu pohjakatselmus Kaarinan rakennustarkastajan kanssa. Koska mitoitus on hieman muuttunut, on mahdollista, että joudumme nostamaan vielä korkoa. Tämä muuttaisi suunnitelmia ainakin siltä osin, että alkuviikoksi suunniteltu valu ja keskiviikolle aikataulutettu maatäyttö pitää siirtää. Ja tietysti muotteja sekä raudoituksia pitäisi jatkaa. Mutta katsotaan millaisia päätöksiä teemme. Samana päivänä on myös rajankäynti, eli tonttimme lohkotaan ja rajapyykit isketään paikoilleen.
Lopuksi voisin mainita sen, että tapasin kuluneella viikolla Vital Finlandin myyntipäällikön, Arto Rantasen. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja se varmisti entisestään ajatuksiani eristemateriaalin valinnasta. Artolla oli myös kiinnostavia ajatuksia talomme lautaverhoilun käsittelemiseksi. Palaan siihen aiheeseen joskus myöhemmin.
-j-
Tilaa:
Kommentit (Atom)
